Tämä blogi on vakavasta kohti kepeää sävyä kurottautuva irrallisten tekstien kokoelma, joka kertoo ihan tavallisesta elämästä eli harrastuksista, arkisista pohdinnoista sekä elämän eri osa-alueista, kuten elokuvista ja terveydestä. Elämä on hyvä klisee, josta löytyy paljon kirjoitettavaa, vaikka kaikki ei ole uutta, isoa ja hienoa. Lähellä olevien juttujen löytäminen on ihan kivaa, olipa kyseessä sitten oman elämän aarre tai omaisuus, josta riittää jaettavaksi isommallekin porukalle.

En varmasti tiedä itsekään, miksi tätä blogia kirjoitan tai mihin aion tätä käyttää. Sen juuret ovat kirjoittajataustassani, mutta olen pitkään elänyt hiljaa ja kirjoittanut vain itselleni, joten jokin on saanut minut nyt tekemään tätä myös julkisesti. Olen kirjoittanut niin työkseni kuin vapaa-ajalla sekä opiskellut siihen liittyvää alaa.

Blogin nimi, Kaikki ennen klo 12 tehty on säästöä, tulee motosta, jota käytin lukiossa. Se on syntynyt ajatuksesta, kuinka en ole lainkaan aamuihminen, ja jos sitten sattuisinkin heräämään aikaisena lintuna, olisivat kaikki aamun ja aamupäivän aikana hoidetut tehtävät kotipöntölle päin ja vain plussaa. Vaikka sehän on vain mielikuva.

Itsestäni sen verran, etten aio paneutua tässä blogissa yksityiselämäni detaljeihin tai pohtia oman elämäni draaman kaaria kovin avoimesti. Se ei mielestäni olisi kiinnostavaa eikä sen arvoista. Nautin kirjoittamisesta, ja on mukavaa kirjoittaa tätä blogia vapaalla kädellä. Olen laajasti kiinnostunut monista eri asioista, ja kirjoitan mielelläni yleisellä tasolla pohdintojani. Tämä blogi on itselleni levähdyspaikka ja kuvastaa mielessäni "normaalielämää", mitä normaali sitten kenellekin on.

Iältäni olen nuori aikuinen. Kiinnostuksen kohteenani on hahmottaa ja kuvata monimutkaisia, avoimia systeemejä, ja koska kaikkein monimutkaisin systeemi on omien päidemme sisällä, olen erityisen kiinnostunut ihmisen mielestä ja käyttäytymisestä. Pidän omien teorioiden ja kaavojen keksimisestä. Maailmankaikkeus tulee vahvana kakkosena mielenkiinnon kohteideni listakärjessä. On kiinnostavaa, kuinka teoriat, jotka perustuvat kirjoitettuihin symboleihin, vuorovaikuttavat todellisuuden kanssa, ja kuinka tämä suhde näkyy ihmismielelle ja -silmälle sekä millaisia vaikutuksia sillä on kaoottiseen systeemiimme. Systeemillä tarkoitan järjestelmää, joka sisältää joitain lainalaisuuksia. Yksinkertaistettuna, esimerkiksi veden kiertokulku maapallolla on systeemi, jossa vesi haihtuu lämmön vaikutuksesta taivaalle, tiivistyy pilviksi ja sataa jälleen alas. Tällä on monentasoisia vaikutuksia maapalloon ja ihmisiin. Tulvat tuhoavat ihmisten koteja, ja vesi on tärkeä motiivi joissain scifi-elokuvissa elämän edellytyksenä. Sade on psyykkinen kokemus, toisille rauhoittava, toisille masentava, ja siitä on kirjoitettu runoja. Siihen sidotaan psyykkistä sisältöä. Sade on myös konkreettinen ja välittyy aistien kautta. Vesipisaroiden kaarevuus on silmin havaittava ilmiö ja kertoo erinäisiä asioita veden fysikaalisista ominaisuuksista. Kasvit ja eläimet tarvitsevat vettä, koska varsinkin elollinen luonto koostuu osittain vedestä. Kivet ovat sitten asia erikseen.

Maanläheisemmin ilmaistuna olen kiinnostunut vaikkapa siitä, miten ihminen kokee Sims 4 -pelin pelaamisen, kun hän saa vallan sosiaalisesta ja fyysisestä virtuaalitodellisuudesta. Kuuntelen radioiden aamuohjelmia ja podcasteja miettien, miten ihmiset puhuvat asioista ja miksi radio on ihmisille tärkeä kumppani. Kuuntelen herkällä korvalla ihmisten puhetta ja yritän saada mieleeni havainnollistavaa kuvaa siitä, kuinka erilaisista lähtökohdista tulemme, miten erilaisia kokemuksia olemme kokeneet ja miten erilaisina tulevaisuutemme kuvautuvat puhumattakaan siitä, kuinka jokaisen ihmisen elämään vaikuttaa omanlaisensa monimutkainen verkko ihmissuhteineen, sattumineen ja maailmantapahtumineen. Minua kiinnostaa, kuinka ihmiset ilmaisevat itseään ja ovat olemassa pukeutumisella, sisustuksella, musiikilla, äänillä, kosketuksella, eleillä, ilmeillä, kuvataiteella, tanssilla, käsialalla, puheella, valinnoilla ja toisille ja itselle tehdyillä teoilla. Kiinnostukseni on kuitenkin epätieteellistä ja arkista, ja sen ytimessä on ehkä kliseisimmät kysymykset ikinä: Kuka olen? Keitä toiset ovat? Miten toisiin saa yhteyden? Miten sietää pahuutta? Miten ymmärtää elämän monimutkaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta?

Voisinkin sanoa, että minua kiinnostaa hiljainen ja sanaton tieto elämästä, ei niinkään filosofiset teoriat, jotka ratkovat olemassaolon kysymyksiä tieteellisesti, meditaation kautta saavutettu läsnäolo tai sosiologinen analyysi maailman ongelmista puhuttaessa. Minua ei ylipäänsä kiinnosta olla mitään pysyvää mieltä mistään, koska maailma on kaaos, ja olen huomannut, että mielipiteen muodostaminen on raastavan vaikeaa systeemissä, jossa ihmisten psyykkiset tilat, luonto ja eläimet vaikuttavat näkymättömillä voimillaan todellisuuteen ja muuttavat hetkessä näkökulman toisenlaiseksi. Hiljainen tieto ruumiillistuu niissä valinnoissa, joita ihmiset tekevät, ja tavoissa, joilla he vaikuttavat itseensä, toisiinsa ja ympäristöönsä. Sitä on mahdotonta sanallistaa täydellisesti, koska kyse on tunteiden, ajatusten ja tiedostamattoman resonanssista, jonkinlaisesta ei-tietämisestä, toiminnasta, jossa tunteet, sanat ja ajatukset tulevat lihaksi.

Tuo oli melko korkealentoista. Pysykäämme siis enimmäkseen elokuva-arvostelujen, harrastusten, konkreettisten pohdintojen ja kaiken muun käsin kosketeltavan tasolla. Ajatusteni taustalla kuitenkin on kiinnostus inhimillistä kohtaan.

Tervetuloa blogiini, lukija!